• Document: Tanniinipitoisuuden muuntelusta ja siihen vaikuttavista tcki?lcrneen (Plf;um sativum L.) sicirtenissl
  • Size: 1.64 MB
  • Uploaded: 2018-12-07 17:39:07
  • Status: Successfully converted


Some snippets from your converted document:

Maata.louclen tutkimuskeskus RAF-:VINJALonTunr,AITos TTEDOTF, N012 Hannele Aulin Tanniinipitoisuuden muuntelusta ja siihen vaikuttavista tcki ?lcrneen (Plf;um sativum L.) sicirtenissl JOICTOTNIEN 1979 ULY2LUETTELO. sivu Johdanto 1 1. Aineisto ja menetelmät 11 1.1. 1)ineisto 11 1.2. Krmialliset menetelmät 12 1.2,1. Folin-Denis-menetelmä 12 Fetterinutto 13 1.2.3 Vani11.1 ini-siio1ahappomenetelrni 14 1.3. Tilastolliset menetelmät 14 Tulokset 15 2.1. Eetteriuutto 15 2.2. Ruokaherneen (Pisum sativum ssp. sativum) siementen tanniinipitoisuus 16 2.3. Rehnherneen (Pisum sativum ssp. arvense) siementen tanniinipitoisuus 19 2.4. Herneen siementen ja taimien tanniinipitoisuuksien korrelaatio 22 2.5. Pimeässä kasvatettujen taimien tanniinipitoisuuksia 22 2.6. Vanilliini-suolahappomenetelmällä saatuja tuloksia 24' 3. Tulosten tarkastelu 25 Kirjallisuusluettelo 30 Johdanto Tanniinit ovat polyfenoleja, joiden molekyylipaino vaihtelee 500-3000 (WLAM et al., 1977) ja jotka saostavat proteiineja, mihin ominaisuuteen perustuu niiden käyttö nahkojen parkitsemiseen. Tästä käyttötavanta johtuvat tanniineista käytetyt nimitykset parkkihappo tai parkkiaineet (vrt. Gerhsäure, garvsyra, Gerhstofre). Tannlini-nimitystä näkee toisinaan käytettävän kaikista kasvien polyfenoleista, toisinaan antosyanogeenien; proantosyanidiinien tai leukoantosyanidilnien synonvyminä. DADTC et al. (1970) nimittivät proantosyanidilnejä ja leukoantosyanidiinejä tanninogeeneiksi. Näistä syntyy varsinaisia, "aitoja" tanniineja polymeroitumalla. "Aidon" tanniinin esiasteena voi leukoantosyanidiinien eli flavaani-3,4-diölien lisäksi olla myös katekiini tai jokin muu flavaani-3-oli (kuvat 1 ja 2). Tällaisista polymeroitumalla syntyneistä tanniineista käytetään yhteis- nimitystä kondensoituneet tanniinit. Niiden pdlymerisaatioaste voi vaihdella. Usein kasvit sisältävät seoksen erilaisia tanniineja ja eri polymerisaatioasteita. Kondensoituneet tanniinit eivät hydrolysoidu, vaan happokäsittely vain lisää niiden polymerisaatioastetta. Tanniinien toinen suuri pää- ryhmä, hydrolysoituvat tanniinit, sen sijaan hydrolysoituu helposti happojen vaikutuksesta, jolloin tanniineista irtoaa sokerimolekyylejä ja tavallisimmin joko gallus- tai ellaghappoa (kuva 3). Gallotannii- neista vapautuu niiden hydrolysoituessa gallushappoa ja ellagtannii- neista ellaghappoa (DADIC et al., 1970 ; HASLAM, 1966). , HO— OH H I OH R2 1 H R OH Catechine (R=1-1) R i ,• 112 =11 11 fzelril)in, F.piclechin R 1 =0I.I; 11..=II Epicnlechin r 1 =R=OII 1.;:_)11ocatechin, Epigullocateellin Flavamlio/-/iydrate „TA1)1«,--pelm geniclinhyclrat" (1 'c1:11 gi dand joi) 11.1 =O1I; lt.,=11 (Cyanidancliol) 3,eolco-de1phi.niclinl1ydrat" (Delphidandiol) Kuva 1. Kondensoituneiden tanniinien perusyksikkö, leukoantosyanidiineille ja kaieklinille yhteinen kolmen hillirenkaan perusrunko (HERMANN, 1963). • •CONDENSED '1A1\1N1NS (T), 1 _on on Dii 011 • 011 1-K) I - 110, 011 . 011 procyanidiu = 1-10) Kuva 2.

Recently converted files (publicly available):